Äitienpäivä

Äitienpäivä on toukokuun toisena sunnuntaina vietettävä virallinen liputuspäivä, jolloin juhlistetaan äitejä, isoäitejä ja muita kasvattajia. Suomessa päivä on perhekeskeinen ja lämminhenkinen juhla, johon kuuluvat aamiaiset vuoteeseen, keväiset kukat ja sukulaisten tapaaminen.

Äitienpäivän juuret ovat Yhdysvalloissa, missä Anna Jarvis alkoi 1900-luvun alussa ajaa kansallista merkkipäivää äitien työn kunnioittamiseksi. Suomeen aatteen toi kansakoulunopettaja ja kansanedustaja Vilho Reima. Ensimmäistä äitienpäivää vietettiin maassamme heinäkuussa 1918 sisällissodan jälkitunnelmissa, jolloin juhla toimi myös sodan runtelemia perheitä yhdistävänä lohdutuksena.

Aluksi äitienpäivää vietettiin toukokuun kolmantena sunnuntaina, mutta vuonna 1927 se siirrettiin opettajakunnan aloitteesta viikkoa aikaisemmaksi, jotta juhla ei osuisi lukuvuoden kiireisimpään päätösvaiheeseen. Jatkosodan aikana vuonna 1942 marsalkka Mannerheim myönsi Vapaudenristin kaikille Suomen äideille. Äitienpäivästä tuli virallinen liputuspäivä vuonna 1947, ja kalenteriin se merkittiin vuodesta 1950 alkaen.

Suomalaiseen äitienpäivään kuuluu vahvasti perheen kesken vietetty aika. Päivä alkaa usein sillä, että lapset ja puoliso valmistavat äidille aamiaisen vuoteeseen sekä antavat itse tehtyjä kortteja ja pikkulahjoja. Luonnosta kerätyt valkovuokot ovat perinteinen äitienpäiväkukka erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa. Monet perheet kokoontuvat yhteen myös isoäitien luo tai suuntaavat äitienpäivälounaalle tai -brunssille ravintolaan.